Life only gets better if you change it

Blogin nimi ja osoite vaihtui vanhaan, koska en nyt ole 100% varma löysikö poikaystävä tämän, mutta en kyllä jätä mitään arvailun varaan. Foorumi ei ole vielä noussut, joten ei se kirjoituksiani nyt sieltä ole voinut löytää. Heitti tässä yhtenä päivänä vaan, että

"Mene sä sinne nettiin vaan kirjoittelemaan jos noin paljon harmittaa."

Voi olla, että se on vain nähnyt foorumin sivuhistoriassa, mutta en lähtenyt kuulustelemaan, olkoon näin.

4 päivää sitten aloitin dieetin ja detox teen juonnin, maanantaina lopetin töihin pyöräilemisen (en jaksa syödä niin paljoa, että ei suuntaan tai toiseen pyörryttäisi, polttaa siinä kuitenkin sen +400 lisäkaloria per päivä) ja toissapäivänä lopetin aktiivisuusmittarin käytön. Dieetti ei nyt varsinaisesti ole laihdutustarkoituksessa, vaan kyseessä on maidoton ruokavaliokokeilu, jonka pitäisi auttaa ihon kuntoon ja vähentää astma/allergiaoireitani. Näin pitkälle näyttää hyvältä ja vatsakin toimii paljon paremmin.

Ongelmana on ehkä ollut vain se maitotuotteiden korvaaminen jollain muulla. Ensimmäinen päivä sujui kokonaan ilman mitään korvikkeita eikä siitä tullut kuin kamala nälkä. Toisena päivänä ajattelin luovuttaa, kunnes tajusin, että olin jättänyt jotain todella oleellista pois.

Kauppojen ei-maitojogurteista koostuva valikoima on aika huono, tai sitten olen käynyt vain pienemmissä kaupoissa tai tuotteita vain on vähän. Lemppareita on tällä hetkellä Alpron neljän purkin pakkaukset ja kaurajuoma, kahvissa en ole sitä vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta kai se on hyvää.

Näköjään olen pitänyt myös yli 4 päivän tauon kahvista.

Aktiivisuusmittarista luopuminen lähti aluksi rannekeärsytyksestä. Se on ruma, vaikka laatikossa olisi miljoona väri- ja kuviovaihtoehtoa rannekkeeseen niin se ei silti näytä kivalta. Olen katsellut Etsystä joitakin koruja jolla aktiivisuusmittarin voisi peittää/miten sen voisi piilottaa, koska olen viime aikoina alkanut todella miettimään omaa pukeutumistani, lopputuloksena kuitenkin myin sen. En tiedä harmittaako, vielä ei ainakaan. On ihanaa olla ilman yhtään mitään korua aina välillä, mikään ei kolise tietokoneen reunaan koneella kirjoittaessa, eikä mikään jää hihan reunaan kiinni. Olo on paljon vapaampi, mutta toisaalta pelottaa se, että mitä jos en liikukaan tarpeeksi? En kyllä sanoisi 10 000 askelta liikunnaksi jos se tulee (kuten itsellä) koiranpennun kanssa lenkillä laahustamisesta. Se kun ei kävele vaan se laahustaa. Oma lenkkeily on jäänyt tyystin mikä harmittaa kamalasti, mutta ei siinä oikein jää mihinkään aikaa kun pentua pitää viedä ulos tunnin välein ja sitten pitkille lenkeille sen lisäksi. Eikä huvita ja pitäisi tehdä kaikkea muuta.

Sen vuoksi kai aloitin pyöräilemään töihin, liikuntaa kertyi päivässä ihan mukavasti ja lenkki piristi aina aamuisin, mutta en osannut syödä kulutuksen mukaan ja se näkyi pyörrytyksenä ja yleisenä pahana olona kun on nälkä, mutta ei vatsa vedä niin paljoa kuin pitäisi.

Uutena ideana olisi aloittaa kuntosalikäynnit (kortti löytyy, käyntikertoja ei), 2-3 kertaa viikossa ja treenata koko kroppa läpi ja syödä hyvin. Koiralenkit olisivat vain bonusta tähän ja sitten vielä jooga ja muut sellaiset. Tänään voisi ehtiä aloittamaan?

Julkisen blogin linkki ilmestyy tähän blogiin kun uskallan aloittaa kirjoittamisen. Linkitys tapahtuu vain yhteen suuntaan, eikä uudesta blogista löydy linkkiä tähän vanhaan blogiin, joka tulevaisuudessa muuttaa kutsulinkin taakse, ettei väärinkäsityksiä pääse tapahtumaan. Parhaassa tapauksessa päästäisin joskus jopa irti tästä kakkosblogista.